Pieni Kotieläintila

Kun Aatu-kukko haaremiinsa saapui

Posted on

Vaikka Pieni Kotieläintila on ollut suljettu koko talvikauden ajan, meillä on riittänyt elämää – joskus jopa vauhtia ja hiukan vaarallisia tilanteitakin.  Esimakua niistä löydät edellisestä tervehdyksestäni täältä blogin puolelta. Oletko lukenut? Käy kurkkaamassa, jos kiireiltäsi ehdit.

Siis se meille syksyllä saapunut kukko Aatu, muistatko? Jos tähän kohtaan kirjoitusta voit kuvitella kevyen tassun läimäytyksen otsaani vasten, tee niin. Sillä lievää hämmennystä Aatu kyllä meille kaikille erityisesti alussa aiheutti – eikä vähiten kanoille.

Niin kuin muistat, en ymmärrä kanojen ja kukkojen elämää oikeastaan lainkaan. Siihen liittyy niin paljon merkillisyyksiä. Kuten esimerkiksi se, miten nöyrää tyttöä kanat ovat Aatun edessä. Voi maar, jos tapaamani koiratytöt suostuisivat samaan, mutta ei. Ne ehkä sanovat kaukaa voimakkaalla äänellä minulle hau-hau, mutta nakkelevat sen jälkeen niskojaan ja kääntyvät pois. Ei puhettakaan mistään kanamaisesta käytöksestä.

Mutta siis ne kanat! Tuntuu, että ne eivät ajattele aina omalla päällään lainkaan. Aatu on saanut niiden ajatukset täysin sekaisin, ja nyt se mokoma kukko elvistelee kana-aitauksessaan kuin kuningas. Annahan, kun kerron vielä hieman tarkemmin.

Aatu-kukko on kanahaareminsa kingi

Kuten edellisistä kuulumisistani muistat, Aatu oli meille tullessaan nuori, eikä se kiekunut vielä lainkaan. Koko Pieni Kotieläintila eli jännityksen vallassa, koska se ääntelehtii ensimmäisen kerran, ja miltä sen ääni kuulostaa. No, kiekuihan se Aatu lopulta, ja oman äänen löytämisen jälkeen se onkin sitten todella kiekunut: kun aamu sarastaa, kun aitaukseen tuodaan ruokaa, kun aitauksen ohi kulkee joku, ja aika usein ihan muuten vain ilman selkeää syytä. Kiekumista vuorokaudessa riittää.

Kanat ovat oman Aatu-hurmoksensa vankeja ja sietävät kukoltaan ihan mitä vain. Emäntäni Jonna pitää liikuttavana, että nyt, kun kanat ovat hyväksyneet Aatun joukkonsa kingiksi, ne asettuvat yhdessä joka yö yöpuulle samalle orrelle: Aatu keskelle ja kanat riviin molemmin puolin. Katso nyt tuota tämän jutun kuvaakin. Hänen ylhäisyytensä Aatu ja hänen kanansa. Anna mun kaikki kestää, mitä elämää!

Kukko ilmoittaa kiekumalla reviiristään

Mutta siitä Aatun kiekumisesta vielä. Sen piti selvästi harjoitella sitä hetken. Aatun kiekuminen on tänään hieman toisenlaista kuin alussa. Kuvittele mielessäsi oopperalaulaja, joka selvittää ääntään. Aatu on käynyt prosessin läpi ja kiekuu kuin oopperalaulaja voimakkaalla tenoriäänellään päivästä toiseen. Asian ovat huomanneet myös naapurimme, jotka ovat hienovaraisesti kommentoineet emännälleni Jonnalle Aatun äänen kuuluvan läheiseen metsään asti…

Vaikka toisaalta mitäs se Aatu itselleen mahtaa. Emäntäni Jonna on kertonut minulle, että kiekuminen on kukon luonto. Koirat ja kissat merkitsevät reviirinsä ja jättävät salakielisiä viestejään pissaamalla jos jonkinlaiseen tolppaan, seipääseen ja ruohomättääseen. Kukko viestii saman kiekumisella. Kiekumisella Aatu ilmoittaa sen reviiristään ja elvistelee: kiekumiseen liittyy vahva viesti omasta kanahaaremista ja sen omistamisesta yksinoikeudella. Voihan tassunläpäytys sentään!

Pieni Kotieläintila on saanut uusia asukkaita

Meidän talvi on ollut muutenkin aika poikkeuksellinen, sillä missä on ollut lumi? Suoraan sanottuna itse en ole sitä juuri kaivannut; minulle kelpaa sää kuin sää vesisade mukaan lukien, mutta emäntäni Jonna ei ole ollut kanssani samaa mieltä. Hänen mielestään kura ja eläimistä märän sään vuoksi lähtenyt kaikenkarvainen töyhkä saisi loppua jo. Meitä suurta eläinkatrasta on kuulemma välillä työläs pitää kuosissa, kun piha on kuukaudesta toiseen savinen ja kurainen. Saisi tulla kunnon pakkanen tai suoraan kunnon kevät.

Muitakin kuulumisia on. Olemme saaneet uusia asukkaita kanilaan ja uudet tulokkaat Akun ja Iineksen tilalle: kolme uutta kania Ilonan, Milonan ja Romeon sekä äidin ja tyttären muodostaman aasikaksikon Lillin ja Lyylin. Kerron heistä kevään ja kesän mittaan vielä enemmän. Ja kissat Kaveri ja Toveri voivat hyvin.

Pieni Kotieläintila avautuu näillä näkymin yleisölle touko-kesäkuun vaiheessa, kunhan tämä merkillinen poikkeusolo, josta en tavallisena berninpaimenkoirana nyt niin ymmärrä, päättyy joskus. Lupaan kuitenkin kertoa tulevasta kesäkaudesta vielä myöhemmin tarkemmin.

Voi hyvin, ja iloista kevättä!

Pieni Kotieläintila avautuu alkukesästä 2020, kun poikkeusolot ovat päättyneet.  Avajaisista tiedotetaan tarkemmin myöhemmin.

Pienen Kotieläintilan kuulumisista kertoo tilan berninpaimenkoira Onni. Onni on tilan ainoa koira ja hengenluoja. Pienen Kotieläintilan muihin eläimiin pääset tutustumaan kotieläintilan avautumista odotellessasi verkkosivujen Eläimet-sivun kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *